Ilta-Sanomien ja muun perusmedian uutisointi ravitsemustieteestä on usein melko pinnallista ja epäkriittistä. Sinänsä tietysti pelkkä uutisointi jostain tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistusta tutkimuksesta on uutinen – en valita siitä. Tällä kertaa Ilta-Sanomat kuitenkin meni paljon pidemmälle ja julkaisi minun mielestäni ivallisen vähättelevän henkilötarinan Kaius Kejosesta, joka noudattaa pelkkää eläinperäistä ruokaa sisällyttävää carnivoreruokavaliota. Kejonen kertoo laihtuneensa ruokavaliolla 30 kiloa sekä parantuneensa masennuksesta ja itsetuhoajatuksista. Idean ruokavalioon hän sai kanadalaispsykologi Jordan Petersonilta. Kun luin artikkelia, mieleeni ponnahti klassinen koulukiusaamisasetelma, jossa kiusaaja viihdyttää yleisöään ivaamalla ja nöyryyttämällä ”poikkeavaa” uhriaan. Päätin perehtyä aiheeseen hieman syvemmin ja testata sitä myös itse – paremman tutkivan journalismin nimissä. Kerron alempana tarkemmin tästä projektistani.
Miljoonapäisesti somessa seurattu Jordan Peterson ja hänen tyttärensä Mikhaila ovat tuoneet huomattavat määrät kuuluisuutta carnivore-dieetille. Molemmat kertovat kärsineensä kokonaisvaltaisesta autoimmuunihäiriöistä, joka parani eliminoimalla käytännössä kaikki muu paitsi punainen liha ja suola. Useimmat carnivoret (lat. lihansyöjä) syövät myös kalaa, kanaa, kananmunia ja vaihtelevasti maitotuotteita. Puhdasta carnivoredieettiä ei ole juurikana tutkittu tieteellisesti. Vuonna 2021 julkaistiin ensimmäinen laajahko kartoittava tutkimus aiheesta (Lennerz et al. 2021) Tässä tutkimuksessa yli 2000 carnivore-ruokavaliolla elävää vastasi ruokailutapojaan ja terveyttään koskeviin kysymyksiin. Tulokset yllättivät. Jokainen injektiota käyttävä diabeetikko oli luopunut dieetin myötä injektioista, 92 % diabeetikoista pääsi eroon lisäinsuliinista kokonaan, 90 % psykiatrisista vaikeuksista kärsinyt oli kokenut apua tai ratkaisun dieetistä, 93 %:lla verenpaine parani ja niin edelleen. Hampaita ei ollut putoillut (oma ensireaktioni tästä omituisesta dieetistä kuullessani oli ajatus: c-vitamiinin puutos, keripukki ja putoilevat hampaat). Tutkimus oli tietysti luonteeltaan vasta aihetta kartoittava ja hyvään tieteelliseen prosessiin kuuluu se, että tämän pohjalta aletaan luoda kurinalaisempia ja valvotumpia koeasetelmia. Tämä ei kuitenkaan vähennä tutkimustulosten kiinnostavuutta ja hämmentävyyttä suhteessa ravitsemussuositusten dogmeihin.
Carnivoreruokavalio (tai carnivoredieetti) on osa huomattavasti yleisempää ”dieettiperhettä” eli ketoosiruokavaliota tai vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kyseinen ruokavalio ei tietenkään ole Petersonien keksintöä, mutta sen nopeaan leviämiseen heillä on ollut mitä ilmeisimmin varsin suuri vaikutus. Ketoosiruokavaliota kutsutaan tutkimuksessa ketogeeniseksi ruokavalioksi. Sitä on tutkittu varsin paljon jo sadan vuoden ajan ja onkin mielekästä perehtyä tuohon tutkimukseen pyrittäessä ymmärtämään tätä ”leijonamaisempaa” versiota.
Ilta-Sanomien artikkeli
Toimittaja ja tutkimuskritiikki
Ilta-Sanomat julkaisi siis aiheesta toimittaja Samppa Raution kirjoittaman artikkelin, jossa haastateltiin carnivoreruokavaliota noudatttavaa Kaius Kejosta. Juttu olisi ollut ihan mielekäs, jos Rautio olisi tyytynyt haastattelemaan Kejosta ja kirjoittamaan tästä ”erikoinen tyyppi -kategorian” artikkelin. Sen sijaan Rautio besserwisseröi tarmokkaasti pyrkien jopa hiukan paniikinomaisesti osoittamaan, että Kejonen, tuo harhautunut sielu, on väärässä. Kun Kejonen viittaa Lennerzin ja kumppaneiden tutkimukseen, Rautio osoittaa kiireesti tutkimuksesta esitetyn kritiikkiä. Ikään kuin tutkimuksesta esitetyn kritiikin olemassaolo sellaisenaan olisi tyrmäävä argumentti alkuperäistutkimusta vastaan. Oireellisesti Rautio tietysti jättää mainitsematta alkuperäisen artikkelin kirjoittajien vastau ksesta tähän kritiikkiin. Hieman hilpeältä tuntui se, että toimittaja ”nasevasti” huomauttaa: ”Tutkimuksessa todettiinkin, että sekä tulosten yleistävyyttä sekä ruokavalion pitkäaikaisia vaikutuksia on tutkittava lisää.” Jokainen lääketieteellisiä ja ravitsemustieteellisiä tutkimusraportteja lukenut tietää, että tämä litania kuuluu hyvin tehdyn tutkimusartikkelin loppuun. Se ei ole siis mikään osoitus tutkijaryhmän omasta, erityisestä varautuneisuudesta tutkimustansa kohtaan.
Asiantuntijaa apuun
Toimittaja Rautio kaivaa myös Kejosen projektia kommentoimaan tuhahtelevan ravitsemusterapeutti Jan Verhon, jonka tiedot carnivoredieetistä ja sen kysymyksenasetteluista vaikuttavat olevan varsin hatarat. Sinänsä on ihan ymmärrettävää, että toimittaja turvautuu maisteri Verhoon, mutta hyvässä journalismissa olisi ehkä haastateltu Verhon lisäksi myös Kejosen projektia suopeammin suhtautuvaa ammattilaista. Esimerkiksi ravitsemukseen ja ketoosidieettiin perehtynyt kuopiolaislääkäri Ari Miettinen olisi ollut oivallinen hahmo kommentoimaan myös Kejosen operaatiota. Jos ei taustoita kunnolla, ei ehkä kannata taustoittaa lainkaan.
Varjoa, leimaa ja lokaa
Toimittaja Rautio mustamaalaa poimimansa avainhahmot carnivorepiireistä. Niinpä carnivorelääkäri Shawn Bakerin kohdalla on tärkeää kertoa, että tämä menetti kahdeksi vuodeksi lääkärilupansa 2017, vaikka Rautiolla ei ole mitään tietoa siitä, että syy olisi liittynyt carnivoreruokavalioon. Toimittaja mainitsee Bakerin kirjan The Carnivore Diet, mutta mieleeni jää kytemään epäilys, että hän ei välttämättä ole lukenut sitä. Ihmettelen nimittäin kovasti, miksi toimittaja ei nosta sieltä yhtä ja toista asiaa esille - esimerkiksi tuota lääkäriluvan outoa menettämistä. No, ehkä luki ehkä ei. Maailman ehkä suosituimmasta podcasttoimittajasta Joe Roganista (joka kokeili carnivoredieettiä) on käytettävä iltalehdistötoimittajien lempi-ilmaisua ”kiistelty” ja uskottavuus teilattava toteamalla tämän ”jakaneen ohjelmassaan muun muassa salaliittoteorioita koronarokotteista”. Psykologi Jordan B. Petersonista taas olennaisinta on todeta, että ”häntä on jopa pidetty vaarallisena guruna”. Sitten toimittaja Rautio toteaa: ”Hän ei usko esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai siihen, että naisia olisi sorrettu ihmiskunnan historiassa. Useiden akateemikoiden mukaan hänen tieteelliset näkemyksensä eivät kestä lähdekritiikkiä.” Mikhaila Peterson taas ei ole kertonut vaan ”väittänyt” päässeensä carnivoredieetin avulla eroon niin autoimmuunisairauksista kuin mielenterveysongelmista.
Carnivorekansa – heimososiologinen kartoitus
Yritin tehdä carnivorepiireistä ”heimososiologista” kartoitusta, jossa tarkoituksena oli löytää merkittävimpiä auktoriteetteja ja asiantuntijoita. Mukana vaikuttaa olevan aika paljon potilastyössä ahertavia lääkäreitä, kuten myös aiheen kannalta relevanttia tieteellistä tutkimusta tekeviä tutkijoita. Rajasin pois kuka-rahoittaa-ketä-tyyppisen salaliittoteoretisoinnin, jota ”skenessä” aika paljon esiintyy suuntaan jos toiseen. Carnivoreheimo ja ketoosiheimo ovat vähän kuin lakotaintiaanit ja cheyennet. Eli he liittoutuvat yhteistä vihollista vastaan ja vierailevat toistensa ohjelmissa. (Viittaus on tietysti kaikille Hopeanuoli-lehden lukijoille tuttuun Little Big Hornin taisteluun, jossa lakotat ja cheyennet tuhosivat kenraali Custerin joukkoineen).
Nina Teicholz ja rasvasota
Olennaisen tärkeä teos aiheeseen tutustuttaessa on amerikkalaisen toimittaja Nina Teicholzin kirjoittama kirja A Big Fat Surprise (2014), jossa myöhemmin aiheesta tohtoriksi väitellyt Teicholz kuvaa rasvavastaisuuden historian käänteitä ja tutkimuskenttää varsin perusteellisesti. Olisi tietysti suomalaisjournalistiseen tapaan helppo ”vähän googletella” ja sitten todeta, että ”Teicholz on kiistelty hahmo” eikä vaivautua lukemaan kyseistä teosta ja paneutumaan sen pohjalta käytyyn keskusteluun. Teicholz kirjoitti Yhdysvaltain ravitsemussuosituksia kritisoivan tieteellisen artikkelin, joka julkaistiin vuonna 2015 arvostetussa lääketieteellisessä aikakauslehdessä British Medical Journalissa (BMJ). Artikkeli herätti raivokkaan reaktion ja BMJ:tä vaadittiin vetämään artikkeli pois. BMJ teetätti kahdella ulkoisella tarkastajalla arvion Teicholzin artikkelin tieteellisestä oikeutuksesta olla julkaistuna ja arvioijat puolsivat Teicholzia. Sinänsä merkittävä esimerkki siitä, millaisia primitiivireaktioita ja tuntemuksia ravintokeskustelu herättää. Tämä myös puhuu sen puolesta, että Teicholzin kritiikki ravitsemussuosituksia kohtaan kannattaa nyt ainakin lukea.
Halusin nostaa Teicholzin esille senkin vuoksi, että hän käsittelee kirjassaan varsin paljon niin sanottua seitsemän maan tutkimusta, johon Suomen kuuluisa Pohjois-Karjala projektikin liittyi. Tämä taas on ollut merkittävässä asemassa suomalaisessa rasvan vastaisessa valistustyössä (jota carnivoret kutsuisivat ”propagandatyöksi”). Välimeren ruokavalion noudattajana ja kannattajana kieltämättä hiukan vihlaisi, kun Teicholz avasi Välimeren ruokavalio -buustin taustoja, joissa hänen mukaansa oli yhtä ja toista fuskausta.
Epidemologisen tutkimuksen haasteet
Teicholz korostaa vahvasti väestötason tutkimusten (epidemologisten) epäluotettavuutta ja moniselitteisyyttä. Esimerkkinä ongelmallisuudesta hän mainitsee seitsemän maan tutkimuksen, jossa kreetalaisten ruokavaliota kyseltiin aikana, jolloin ortodoksinen paasto oli käynnissä. Kyseisen paaston yksi keskeinen piirre on lihasta pidättäytyminen. Sen sijaan huomiota tulisi kiinnittää satunnaiskontrolloituihin tutkimuksiin, joissa pystytään huomattavasti tarkemmin löytämään ja analysoimaan varsinaisia vaikutussuhteita (kausaliteetteja). On hieman oireellista, että toimittaja Rautio ottaa käyttöön epidemologista tutkimusta vastaan käytettävän ”vasta-argu menttiarsenaalin”, kun se palvelee hänen missiotaan – mutta tuntuu unohtavan sen tyystin todetessaan pönäkästi, että ”tutkimusten mukaan carnivore-ruokavalio lisää riskiä esimerkiksi syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen.” Näitä riskejä kartoitellaan ja uutisoidaan nimenomaan epidemologisten katsausten pohjalta, joihin voidaan suunnata siis hyvin samanlaista kritiikkiä, mitä Rautio kohdistaa carnivore-tutkimukseen. Esimerkiksi tapaa kysellä ihmisiltä näiden omaan muistikuvaan perustuen, mitä nämä ovat syöneet, pidetään (syystäkin) varsin epäluotettavana. Silloin, kun vastaajat ovat jollakin erityisdieetillä, vastaustarkkuus on tässä suhteessa luotettavampi.
On huomattava, että Rautio on myös mitä ilmeisimmin väärässä väitteessään. Vastaani ei tullut yhtään ainoata tutkimusta, jossa carnivoreruokavaliolla olleita olisi satunnaiskontrolloidussa tutkimuksessa vertailtu vertailuryhmään ja selvitetty vaikutusta syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen. On perin ongelmallista vetää johtopäätöksiä väestötason tutkimuksista, joissa tarkastellaan lihan kulutuksen määrän ja sairaustapahtumien välistä korrelaatiota ja siitä sitten ponnahtaa johtopäätökseen pelkkää eläinperäistä ravintoa sisältävän dieetin vaikutuksiin. Yritän kuvata hieman tätä hankaluutta.
Ruoka-aineilla on monenlaisia yhteisvaikutuksia ja samoin tiettyjen ruoka-aineiden käyttö yhdistyy monenlaisiin elämäntapoihin. Varsin kiinnostavassa väestötason tutkimuksessa havaittiin, että lihan syönti ei lisännyt syöpäriskiä, kunhan samaan aikaan syötiin riittävän suuri määrä kasviksia. (Maximova et al. 2020). Suurin korrelaatio syöpiin oli ryhmällä, joka söi paljon prosessoitua lihaa ja vähän kasviksia. Vastaavasti kokoliha ja paljon kasviksia vähensi normaalia syöpäriskiä. On hyvin mahdollista, että prosessoitu liha ja pieni kasvisten määrä yhdistyy epäterveellisiin elämäntapoihin laajemminkin. Kasvikset ja entrecotepihvi yhdessä taas oli parempi kuin entrecotepihvi yksinään. Toki väestötason tutkimuksessa on vaikea luotettavasti eliminoida lihansyönnin kaikkia liitännäisyyksiä muuhun terveyskäyttäytymiseen.
Carnivore- ja ketohahmoja
Lääkäri Ken Berry on ehkä sympaattisin hahmo tässä kavalkaadissa. Tennesseessä toimiva Berry puhuu vahvalla etelän aksentilla englantia ja hallitsee ilmeisen hyvin asiansa. Berryn stoorissa toistuu carnivorelääkäreille aika tyypillisen oloinen kertomus. He alkoivat kokea kiusalliseksi sen, että antoivat potilaille ravinto-ohjeita, joilla nämä eivät tulleet hullua hurskaammaksi eivätkä grammaakaan laihemmiksi. Kun oma ruhokin puski ulos lääkäritakista, dissonanssi alkoi puristaa. Duke yliopiston apulaisprofessorina toimiva lääkäri Eric Westman puolestaan edustaa ketogeenistä ruokavaliota mutta on profiloitunut YouTubessa myös carnivoren puolustajana. Westmanin YouTube-tyylilaji on käydä läpi erilaisia aiheeseen liittyviä videoita ja kommentoida niitä tutkimuksen kliinisen kokemuksensa viitekehyksessä. Westman on kirjoittanut yhdessä pari muun tutkijan kanssa kirjan New Atkins Diet, jossa promotoidaan kuuluisan Atkinsin dieetin modifioitua versiota. Yksi radikaalimman päädyn carnivore-lääkäreistä on entinen rugbyammattilainen Anthony Chaffee, joka kertoo 99 %:sti syövänsä suolaa, vettä ja punaista lihaa. Chaffee suhtautuu kuitenkin suotuisasti myös kasveja sisältäviin ketogeenisiin ruokavalioihin, vaikka painottaa kasvien ”itsesuojelumyrkkyjen” olemassaoloa ja haitallisuutta. Maininnan arvoinen vaikuttaja on myös itsensä nörtiksi tunnistava Nick Norwitz, joka väitteli Oxfordissa tohtoriksi ketogeniasta ja neurodegeneratiivisista sairauksista ja joka parhaillaan opiskelee lääkäriksi Harvardissa. Norwitz pitää omaa seuraamisen arvoista YouTube-kanavaa. Perin hauska ja skarppi kaveri tämä tohtori Norwitz, joka on myös julkaissut aiheen liepeiltä tieteellisiä artikkeleita. Hieman Teicholzin kaltainen olento on Zoë Harcombe, joka väitteli tohtoriksi ravintorasvasuosituksista. Ben Bikman on Brigham Young yliopiston solubiologian ja fysiologian professori ja suosittu vieras monien carnivore- ja ketovaikuttajien ohjelmissa.
Sitten psykiatriselta puolelta on syytä nostaa esille pari keskeistä vaikuttajaa. Ensiksi tietysti Harvard Medical Schoolin psykiatri Chris Palmer, joka on kirjoittanut ketogeenisen dieetin vaikutuksesta aivojen mitokondrioiden toimintaan ja sitä kautta koko ”aivoenergiaan”. Brain Energy -teoksessaan Palmer avaa omaa polkuaan ketoosidieetteihin. Psykiatri Georgia Ede on Palmerin tavoin ”harvardisteja” ja aktiivinen ketogeenisen dieetin, paleodieetin ja carnivoredieetin puolestapuhuja. Edellä on kotisivullaan myös kattava lista ketogeenistä dieettiä mielenterveyshoitoon soveltavista ammattilaisista.
Mielenkiintoinen löytö on ollut kuopiolaisen lääkärin Ari Miettisen youtube-kanava. Miettisen rauhallisen lupsakka savolaistyyli on sekä aseistariisuvaa että vakuuttavaa. Pitkä lääkäriura ja omakohtaisten terveyshaasteiden selättäminen näkyvät positiivisesti samoin kuin kyky lukea analyyttisesti tutkimuskirjallisuutta. Miettinen ei ole carnivorehahmoja vaan ketogeenisen dieetin suosittelijoita ja suosittelipa Miettinen myös Teicholzin teosta.
Carnivoreheimon tietäjät eivät vaikuta sekopäiltä, kulttijohtajilta tai maanisilta rahastajilta. Päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi ajatus aidosti potilaidensa hyvinvoinnista välittävistä lääkäreistä.
Oma projekti – Operaatio Talvisota
Päätin siis kirjoittaa aiheesta tutkivaa journalismia tavoittelevan tekstin tänne blogilleni. Esikuvani Uuno Turhapuron tavoin uhrasinkin ruumiini tieteelle ja ryhdyin testaamaan ruokavaliota, josta kirjoitan. Takanani on nyt talvisodan mittainen - 105 vuorokauden - carnivoredieetti. Jätin joulukuun alussa kaikki kasvikset pois ruokavaliostani, mikä sinänsä oli varsin iso muutos, koska Välimeren ruokavalio muodosti ruokavalioni ytimen. Tässä aiemmassa ruokavaliossani söin varsin vähän punaista lihaa ja tyydyttyneitä rasvoja. Nyt 105 päivän ajan söin paljon punaista lihaa, käytin runsaasti voita (paistorasvana yksinomaan voita ja myös lihan mausteena), kananmunia söin 4–8 päivässä ja kalaa (lohta ja sardiineja) runsain mitoin. Tietysti myös kanaa. Jouluaattona pidin pienen etukäteen päättämäni tauon: 4 suklaakonvehtia, 2 vihreää kuulaa + 1 joulutorttu. Tämän lisäksi kerran olin liikematkoilla kerran juhla-aterialla, jossa ateriaan kuului hiilihydraatteja ja tuoppi premiumolutta. Toisella liiketoimintoihin liittyvällä aterialla söin ravintola-annokseen lihan mukana tulleen keitetyn kasvin (en muista minkä merkkinen rehu oli kyseessä). Kerran söin vahingossa jotain soijasuikaleviritelmää luulleen autuaallisesti syöväni porsasta, kunnes yhtiökaverini Pekka ihmetteli siirtymistäni kasvissyöjäksi. Kahvia join, kuten ennenkin – vahvaa ja paljon. 90 päivän jälkeen kävin laboratoriokokeissa, joista kerron tässä relevanteissa alaluvuissa.
Punainen liha
Toimittaja Rautio valitsee yhden punaisen lihan riskittömyyttä esille tuoneen tutkimuksen ja kirjoittaa: ”Vuonna 2019 mediassa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan punaisen tai prosessoidun lihan terveyshaitoista ei olisikaan varmaa näyttöä. Väite kyseenalaistettiin välittömästi, eivätkä sen löydökset antaneet aihetta lisätä lihan määrää ravitsemussuosituksissa.” Rautio tuntuu olevan kovin vakuuttunut siitä, että punaisen lihan terveyshaitoista on varmaa näyttöä.
Kuten todettua, väestötason tutkimukset, joissa nähdään yhteys punaisen lihan syömisen ja epäsuotuisien terveysvaikutusten välillä, ovat melko ongelmallisia carnivorevaikuttajien mielestä. Haasteena on esimerkiksi juuri se ilmiö, johon toimittaja Raution viittaama tutkimuskritiikki kiinnitti huomiota Harvardin lihansyöjätutkimuksen kohdalla. Nimittäin vastausten mahdollinen epäluotettavuus. Korrelaatio ei ole automaattisesti merkki kausaliteetista. Vaikka väestötason tutkimukset eivät suinkaan ole hyödyttömiä tai merkityksettömiä, olisi tärkeää löytää parempilaatuisia tutkimuksia aiheesta. Lähdinkin etsimään tutkimushakukoneilta satunnaiskontrolloituja tutkimuksia punaisen lihan terveys- tai sairausvaikutuksista. Tämän pienimuotoisen ekskursion perusteella tuo punaisen lihan epäterveellisyysnäyttö ei kyllä rehellisesti sanottuna mikään ihan kiistaton näytä olevan. Erikoista oli, että tämän korkeamman laatustandardin tutkimukset näyttivät hämmentävällä taajuudella osoittavan punaisen lihan vaarattomuutta. En tarkoita, etteikö vastakkaisia tuloksia olisi, mutta minulle haku heitti oikeastaan vain näitä.
Guasch-Ferré ja muut (2019) kävivät satunnaiskontrolloituja tutkimuksia käsittävässä meta-analyysissään läpi kaikkiaan 36 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1803 osallistujaa. Tutkijat kiteyttivät tuloksen seuraavasti: ”Punaisen lihan ja kaikkien vertailuruokavalioiden välillä ei ollut merkittäviä eroja veren kokonais-, matalan tai korkean tiheyden lipoproteiinipitoisuuksien, apolipoproteiinien A1 ja B tai verenpaineen muutoksissa.” O´Connor ja muut (2021) tekivät niin ikään meta-analyysin satunnaiskontrolloiduista tutkimuksista ja totesivat: ”Punaisen lihan kokonaiskulutus enintään 16 viikon ajan ei vaikuta muutoksiin glykeemisen kontrollin tai tulehduksen biomarkkereissa aikuisilla, joilla ei ole sydän- ja verisuonitauteja mutta joilla on niiden riski.” Myöskään Lescinsky ja muut (2022) eivät näe tutkimusdatan olevan riittävää tekemään johtopäätöksiä punaisen lihan suositeltavuuden suhteen. Hu ja muut (2024) toteavat mendelistisesti satunnaistetun tutkimuksen pohjalta, että ”tämä MR-tutkimus ei osoittanut merkittävää syy-yhteyttä punaisen/jalostetun lihan saannin ja neljän tutkittavan sydän- ja verisuonitautitapahtuman riskin välillä. Lisätutkimukset ovat perusteltuja näiden tulosten vahvistamiseksi.” Sanders ja muut (2022) tekivät meta-analyysin satunnaiskontrolloiduista tutkimuksista selvittääkseen punaisen lihan vaikutusta kakkostyypin diabetekseen ja totesivat: ”Tämän meta-analyysin tulokset viittaavat siihen, että punaisen lihan saanti ei vaikuta useimpiin T2D:n glykeemisiin ja insuliiniemisiin riskitekijöihin.”
Carnivore ja lihavuus
Kaius Kejonen kertoo tiputtaneensa painoaan yli 30 kiloa. Vaikka voimanostajille painoindeksin käyttö on sinänsä ongelmallista suuren lihasmassan vuoksi, voidaan tätä väestötasollisesti mielekästä tunnuslukua käyttää tässä yhteydessä. Tuntuu erikoiselta, että toimittaja ei nosta tätä ilmiötä enemmän esille. Kun nimittäin ajatellaan erilaisten tekijöiden vaarasuhteita (hazard ratio), liikalihavuuden kertoimet ovat ”valtavat”. Yu ja muut (2022) havaitsivat, että ylipainoisilla (BMI 25-29,9) oli 2,24 kertainen riski diabetekselle normaalipainoisiin nähden. Lihavilla (BMI 30-39,9) tämä riski oli peräti 4,56 ja vakavasti lihavilla (BMI yli 40) riski oli ”tähtitieteellinen” 22,57.
Diabetes ei tietenkään ole ainoa riski ylipainoisille tai lihaville. Tutkimuksissa on havaittu mm. 1,33 kertainen riski masennukseen (Jokela & Laakasuo 2023) ja tekoälykin osaa kertoa kokoomatutkimuksista, joissa on havaittu painoindeksin nousun nostavan vaarasuhdekertoimia monenlaisiin sairauksiin. Mutta palaan noihin Yun ja kumppaneiden diabetesriskeihin. Kejonen kertoo siis laihduttaneensa noin/yli 30 kiloa. Jos 173 cm – 187 cm pituinen mies tiputtaa painoaan 105 kilosta 75:een, hänen diabetesriskikertoimensa tipahtaa 4,56:sta yhteen.
Jos Kejosen vaarasuhde diabetekseen putoaa 3,56 yksikköä ja sitten samalla vaikkapa LDL-kolesterolin nousun myötä vaarasuhde sydänsairauksiin kohoaisi 0,17 yksikköä, tätä voisi tietyllä tavalla pitää onnistuneena vaihtokauppana. Lääkäri Miettinen totesi, että verensokerin nousu yhdellä yksiköllä esimerkiksi kuudesta seitsemään on yli 50 kertaa vaarallisempaa kuin kolesterolin nousu yhdellä yksiköllä (vaikkapa neljästä viiteen).
Olen itse ollut aikoinaan tilanteessa, jossa kolesteroliarvoni ovat olleet viitearvojen sisällä mutta paastosokerini yli 7,0 mmol/l. Näin ajatellen, jos jollakin tempulla saan tiputettua paastosokerin viitearvoihin (alle 6,0 mmol/l) ei kolesterolien ponnahtaminen viitearvojen ulkopuolelle liene katastrofi, vaikka ajateltaisiin perinteisesti, että kolesterolin viitearvoja pidettäisiin optimaalisena.
Oma kokemukseni Carnivoredieetistä oli ennen kaikkea se, että sillä oli erityisen helppo pudottaa painoa. Liha luo kylläisyyden tunteen, sitä saa syödä aika paljon ja nälän tunne oli ylipäätään paljon kevyempi kuin sekaruokavaliolla. Painoni putosi 105 päivän aikana noin 9 kiloa ja vyötärönympärys pieneni noin 9 cm. Yleinen mantra ”nesteet lähtevät, kun hiilihydraatit eivät sido nestettä” ei oikein selitä kyseisen dieetin laihdutustehokkuutta. ”Sulamistahti” nimittäin säilyi aika vakiona ihan alun nopean 1–1,5 kg:n tippumisen jälkeen.
Verrattuna vähärasvaiseen dieettiin, tämä ketogeeninen versio on satunnaiskontrolloidussa tutkimuksessa havaittu selvästi paremmaksi (Bueno et al. 2013). Kolesteroliarvojen suhteen vähähiilihydraattinen dieetti (joihin keto- ja carnivore kuuluvat) oli niin ikään satunnaiskontrolloidussa tutkimuksessa paremmaksi kuin vähärasvainen dieetti (Yancy et al. 2004). Toki kriittisiäkin katsauksia ketogeenistä dieettiä vastaan on esitetty. Esimerkiksi Crosby ja muut (2021) runnovat laajassa tutkimuskirjallisuuskatsauksessaan ketodieetit vaarallisiksi. Toisaalta Batch ja kumppanit (2020) pitävät aineistoja liian pieninä ketoosidieetin pitkän tähtäimen vaikutusten luotettavan arvioinnin kannalta. Negatiiviskriittisissäkin katsauksissa, kuten Crosbyn ja kumppaneiden katsauksessa myönnetään ketogeenisen dieetin teho painonpudottamisessa lyhyellä tähtäimellä. Näistä laajoista katsauksista Patikornin ja muiden (2023) meta-analyysi satunnaiskontrolloiduista tutkimuksista vaikutti minusta ehkä vakuuttavimmalta. Siinä todettiin ketoosidieetin hyötyjä ja todettiin LDL-kolesterolin nousu. Tyypillinen ”ravitsemussuosituskirkon” dogmilauselma korostaa, että pitkällä tähtäimellä ketodieetit eivät ole muita dieettejä tehokkaampia ja menetetyt kilot palaavat helposti. Tämä argumentti on kuitenkin hiukan hutera, koska ihminen – tuo homo jojoensis – tuntuu paisuvan pääsääntöisesti takaisin sumomittoihinsa laihdutusprojektin jälkeen. τὸ μὲν πνεῦμα πρόθυμον ἡ δὲ σὰρξ ἀσθενής – The Spirit is willing but flesh is weak.
Omassa talvisotadieetissäni paino siis tippui noin 9 kg. Verenpaine oli 90. päivän kohdalla 105/68, paastosokeri aamulla 5,6 (”enkkani” on taannoisilta ajoilta 7,1 tai 7,2 eli yli diabeteksen diagnoosirajan). Ns. pitkäaikaissokeri tippui 39 mmol/l:sta 35 mmol/l:aan. Diabeteksen vastaisessa taistelussa Kollaa kesti eikä Summa murtunut.
Kolesterolit
Yleisin kritiikki carnivoreruokavaliota ja ylipäätään ketogeenisiä ruokavalioita kohtaan keskittyi LDL-kolesterolin nousuun ja mikroravintoaineiden puutteeseen. Myös Ilta-Sanomien artikkelissa viitatussa Harvard-tutkimuksessa todettiin vastaajien LDL-kolesterolitasojen nousseen. Tämä ”pahan kolesterolin” nousu vaikuttaa ilmiönä olleen aika kiistaton carnivoredieetillä, joskaan ilmeisesti se ei kaikilla nouse. Läpikäymissäni tutkimuksissa tuo yhteys oli kyllä varsin yleinen. Omat kolesteroliarvoni muuttuivat 90 päivän carnivoredieetin jälkeen seuraavasti:
Kokonaiskolesteroli 5,1 mmol/l => 5,7 mmol/l
LDL-kolesteroli 3,6 mmol/l => 4,0 mmol/l
HDL-kolesteroli 1,24 mmol/l => 1,42 mmol/l
Triglyseridit 1,6 mmol/l => 0,6 mmol/l
Kokonaiskolesteroli
Kokonaiskolesterolini nousivat aiempaa kauemmaksi viitearvojen ylärajasta. Laajan korealaisten väestötason tutkimuksen mukaan (yli 12 miljoonaa korealaista) optimaalisin kokonaiskolesterolipitoisuus oli 5,4–6,4 mmol/l. (Yi et al. 2019). Korealaisittain ajatellen ponnistin siis carnivorella kokonaiskolesterolin ihannevyöhykkeelle. Kyseinen tutkimus julkaistiin arvostetussa Nature -lehdessä, mikä tietysti omalta osaltaan lisää sen painoarvoa.
Entä ”paha kolesteroli” eli LDL?
Suomalaisten viitearvojen mukaan LDL-kolesterolin yläraja on 3,0 mmol/l. Minulla luku nousi entisestään eli 3,6:sta 4:ään mmol/l. Yritän nyt arvioida tätä lukemaa jälleen väestötason tutkimusten valossa. Japanilaistutkimuksessa kokonaiskuolleisuuden (all cause mortality) riski oli suurempi niillä, joiden LDL-kolesteroli oli alle 3,7 verrattuna niihin, joilla se oli suurempi. Nature-lehdessä julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan kokonaiskuolleisuuden kannalta paras lukema oli 3,4 mmol/l ja paras kohortti (ryhmä) oli 3,4 mmol/l – 4,1 mmol/l. Tämän ryhmä riski oli siis merkittävästi pienempi kuin suomalaisiin viitearvoihin sijoittuvalla kohortilla. (Liu et al. 2021) Relevantilta tutkimukselta vaikutti tuore, 177 860 ei-lääkityksellä olevaa ja ei-diabetesta sairastavaa henkilöä (keski-ikä 61 vuotta) käsittävä kokonaiskuolleisuustutkimus. Sen mukaan optimaalinen LDL-kolesterolin taso on 2,6–4,9 mmol/l (Kip et al. 2024). Tanskalaistutkimuksessa käytiin läpi kööpenhaminalaisia ja havaittiin, että yleisesti väestölle optimaalisin LDL-kolesterolin taso oli 3,6 mmol/l ja niille, joilla oli lääkitys, kyseinen luku oli 2,3 mmol/l. (Johanssen et al. 2021) Tämä osaltaan puoltaa sitä, että lukema ei ole ihan mustavalkoinen varsinkaan silloin, kun sairastaa sydän- ja verisuonisairauksia ja saa niihin lääkitystä. Tältä pohjalta näyttäisi siltä, että tuo Talvisotaprojektin vaikutus LDL-kolesteroleihin olisi suurin piirtein OK.
Triglyseridi-HDL
Carnivore-heimossa on nostettu esille myös LDL-kolesterolin jakautumista erilaisiin partikkeleihin. Teorian mukaan isommat ”hiutaleet” ovat vaarattoman neutraaleja (käsittääkseni ainakin terveille ihmisille) ja vaaralliset pienemmät partikkelit taas sitten vaarallisempia. Triglyseridi/HDL-suhde taas näyttää korreloivan ilmeisen vahvasti tämän partikkelikoon kanssa. Mitä alempi tuo suhdeluku, sitä vähemmän vaarallisia pikkupartikkeleja. Tästä löysin ihan pätevän oloista tutkimusnäyttöä (mm. Chiriaco et al. 2023).
Kuopiolaispoppamies Miettinen painotti tätä kyseistä suhdelukua tärkeimpänä kolesterolimittauksiin liittyvänä tunnuslukuna, minkä perusteella etukäteen päätin arvioida -operaation ”kolesterolimielekkyyttä”.
Diabetes-riskin suhteen tämä Trig/HDL-suhde näyttääkin olevan merkittävä tunnusluku. (mm. Sun et al. 2022). Tältä osin dieetti oli ”suuri menestys”. Kyseisen luvun tipahtaminen 1,6:sta 0,6:een laski huomattavasti diabeteksen todennäköisyyttä, mikä aiemman terveyshistoriani mukaan oli kaikkein huomattavin uhka.
Carnivore ja mielenterveys
Kejonen kertoo parantuneensa keskivaikeasta masennuksesta ruokavalionsa myötä. Tähän oli liittynyt hänen mukaansa myös itsetuhoisia ajatuksia. Masennuksia (myös kuolemaan johtaneita) läheltä seuranneena tuntuu kovin julmalta kirjoittaa pilkalliseen sävyyn masennuksesta parantuneen ”stoorista”. Myönnän, että arvioni artikkelin pilkallisuudesta voi olla subjektiivisen vinoutunut ja heijastaa tätä taustaa. Mutta jos joku laihtuu 30 kiloa ja paranee masennuksesta, stoorin käsittely edellyttää mielestäni tiettyä pyhyyden tunnetta, vaikka henkilö olisi syönyt jäkälää ja lasikuulia.
Luin noin vuosi sitten jo mainitsemani Harvardin psykiatrisen sairaalan ylilääkäri Chris Palmerin kirjan Brain Energy, jossa hän kertoo ketogeenisen ruokavalion hyödystä aivojen terveydelle ja sitä kautta laajalti mielenterveydelle. Hän oli myös mukana tutkijaryhmässä, joka kirjoitti hiljattain valaisevan kokooma-artikkelin ketogeenisen dieetin merkityksestä neuropsykiatristen häiriöiden hoitamisessa (Anderson et al. 2025). Alun alkaenhan ketoosidieetti luotiin kertoman mukaan epilepsian hoitoon ja sillä saatiin hyviä tuloksia. Peruspointtina oli paaston jäljitteleminen. Palmer törmäsi ketoosin ja mielenterveyden väliseen yhteyteen puolivahingossa suositeltuaan ylipainoiselle skitsofreniapotilaalleen Atkinsin dieettiä painon pudottamiseksi. Potilaan skitsofreniset oireet alkoivat yllättäen hellittää dieetin aikana ja hänen elämänlaatunsa parani radikaalisti. Palmer sukelsi aiheen tutkimukseen ja innostui soveltamaan menetelmää laajemminkin.
Ketogeenisestä ruokavaliosta näyttää olevan perusteellista hyötyä aivoille toteavat kokooma-artikkelissaan esimerkiksi Dynka ja muut (2022). Epilepsia, migreeni, MS-tauti, Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti ja neurologiset häiriöt olivat heillä erityistarkastelun kohteena. Näin vuosikymmeniä kamppailulajien kanssa tanhunneena kiinnostavaa oli myös lukea Dynkan ja kumppaneiden kuvausta mahdollisista väylistä, joilla ketoosidieetillä voidaan hoitaa jenkkifutaajien ja kamppailu-urheilijoiden aivovammoja. Tässä kun on omaan päätyyn päässyt matkan varrella myös vähän osumaan.
Melko tavalla julkisuutta puolestaan on saanut Stanfordin yliopiston tutkijoiden tekemä tutkimus, jossa todettiin ketogeenisen ruokavalion olevan mahdollisesti kliinisesti hyödyllinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitamisessa. (Campbell et al. 2025). Tutkimusta johtanut Iain Campbell on itse sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kertoo mielenkiintoisessa haastattelussa tunnelmista tutkimustulosten äärellä (New Treatment For Bipolar: A New Ketogenic Therapy Study with Dr. Iain Campbell). Varsinaisessa tutkimusartikkelissa Campbell ja kumppanit kiteyttävät tutkimuksen tuloksen seuraavasti: ”Nämä tulokset viittaavat siihen, että ketogeeninen ruokavalio voi olla kliinisesti hyödyllinen kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa sekä mielenterveyden että aineenvaihdunnan kannalta.”
Włodarczyk ja muut (2021) kirjoittavat ketogeenisen dieetin käytöstä masennuksen hoitamisessa ja toteavat ketogeenisen dieetin nostavan GABA-tasoja (gamma-aminovoihappo -niminen välittäjäaine). Paljon käytetyt diatsobenziinit (esim. diapamit) perustuvat nekin GABA.n toiminnan tehostamiseen. Varaee ja muut (2022) eivät kontrolloiduista tutkimuksista suorittamassaan meta-analyysissa havainneet vaikutusta vähähiilihydraattisen dieetin ja ahdistuksen välillä. He myös kirjoittava, että jos yksi tutkimus otetaan meta-analyysista pois, vähähiilihydraattinen dieetti näyttää lisäävän ahdistusta. Dietch ja muut (2023) puolestaan katsovat systemaattisessa katsauksessaan todistusaineiston olevan varovaisen lupaavaa ketogeenisen dieetin ja ahdistuksen (mood and anxiety disorders) suhteen. Vaikka eläinkokeista on usein pitkähkö ponnistus ihmistason sovelluksiin, en malta olla mainitsematta adhd-rotilla tehtyä koetta, jossa rotat keskittyivät paremmin ketoruokavaliolla. Ahtikosken Harri, tarkkisopettaja Dei gratia, taisi olla tässä(kin) aikaansa edellä kertoessaan meille kirjainyhdistelmädiagnooseilla koristelluille oppilailleen, kuinka Winston Churchill söi voita, pekonia ja ”epäterveellisyyksiä” eläen yli 90-vuotiaaksi.
Kaius Kejosen kertomus masennuksesta paranemisesta carnivoredieetin myötä o n uskottava myös aiheesta tehdyn tutkimuksen valossa. Tämä osa-alue on ollut minusta ehkä koko carnivoreprojektin kiinnostavin osio. Ruach-ish j'kalkel machalehu v'ruach n'keah mi jishaenah – Miehen mieli sietää sairauden, mutta kuka kestää murtunutta mieltä?
Lopuksi – ajatuksia projektista
Katsaukseni aiheeseen ja 105 päivän omakohtainen testaukseen oli luonnollisesti vain pintaraapaisu. Pohdittavaa ja raportoitavaa jäi vielä paljon työstettäväksi. Merkittävin johtopäätökseni on se, että Ilta-Sanomien artikkeli aiheesta oli taustoitukseltaan journalistisesti heikko ja harhaanjohtava.
Toinen johtopäätös on, että Kaius Kejosen ”stoori” on syytä ottaa vakavasti ja antaa sen haastaa vakiintuneita käsityksiämme terveellisestä ruokavaliosta.
Kolmas johtopäätös liittyy omaan testaukseen, joka terveystunnuslukujen perusteella näyttää olleen aika menestyksekäs. Kun tähän vielä lisätään se merkittävä seikka, että carnivoreruokavalio oli varsin helppo pitää eikä sisältänyt nälässä kärvistelyä, kannattanee diabetesta, keskivartalolihavuutta ja insuliiniresistanssia vastaan kilvoittelevien lajitoverieni ehkä harkita dieetin kokeilemista. Vaikka oma subjektiviinen kokemukseni oli hyvä, en tietenkään uskalla varauksetta suositella tätä kaikille. Koska kävin kuumeessa verikokeissa, joudun ottamaan parista arvosta uudet labrat vähän myöhemmin. Ajattelin tämän jälkeen mahdollisesti palata aiheeseen ja kirjoittaa kokeiluhaluisille sieluille muutaman opastavan pointin. Ruokavalio ja harjoittelu on oma suuri kokonaisuutensa, joka myös siirtyy tulevaan aikaan.
Neljäs johtopäätös on se, että tutkimuskenttä on odotetusti melko polarisoitunut ja kiiluvasilmäisiä mustavalkoajattelijoita oli monessa leirissä. Ehkä lähdevettä lukuun ottamatta yhtään sellaista ravintoainetta tai ruokaa ei löytynyt, jonka hyödyllisyydestä vallitsisi yksimielisyys. Suurimmaksi selviytyjäksi taisi jäädä neitsytoliiviöljy, joka sai osakseen vain melko lievää vastustusta.
Sitten vielä muutama vastaus usein kysyttyyn kysymykseen:
#1 Dieetin aikana jaksaa hyvin urheilla. Treenasin keskimäärin 1–2 tuntia päivässä ja energiat riittävät erinomaisesti, kun keho adaptoituu ketoosiin.
#2 Ei ollut vatsaongelmia.
#3 Penkkitulos laski jonkun verran. Olin pari päivää kuumeessa projektin loppuvaiheessa ja siinä kohtaa voimatasot putosivat rajummin.
#4 Ei tehnyt missään vaiheessa mieli mitään hiilihydraattiruokaa.
LÄHDELUETTELO (viitteen muodot vaihtelevat, koska otin ne yleensä aina julkaisun valmiista "cite-osiosta". Olennaista on kuitenkin tarjota mahdollisuus käydä lukemassa kyseinen lähde.)
Jacey Anderson et al. ”The Ketogenic Diet as a Transdiagnostic Treatment for Neuropsychiatric Disorders: Mechanisms and Clinical Outcomes.” Current Treatment Options in Psychiatry, Vol. 12, Nr, 1 (2025).
Baker, Shawn, Carnivore Diet. 2020.
Batch JT, Lamsal SP, Adkins M, Sultan S, Ramirez MN. Advantages and Disadvantages of the Ketogenic Diet: A Review Article. Cureus. 2020 Aug 10;12(8):e9639. doi: 10.7759/cureus.9639. PMID: 32923239; PMCID: PMC7480775.
Bueno NB, de Melo IS, de Oliveira SL, da Rocha Ataide T. Very-low-carbohydrate ketogenic diet v low-fat diet for long-term weight loss: a meta-analysis of randomised controlled trials. British Journal of Nutrition 2013; 110(7): 1178-1187.
Campbell IH, Needham N, Grossi H, et al. A pilot study of a ketogenic diet in bipolar disorder: clinical, metabolic and magnetic resonance spectroscopy findings. BJPsych Open. 2025;11(2):e34. doi:10.1192/bjo.2024.841
Lee Crosby et al. ”Ketogenic Diets and Chronic Disease: Weighing the Benefits Against the Risks”, Clinical Nutrition Vol. 8, 2021.
Dietch DM, Kerr-Gaffney J, Hockey M, Marx W, Ruusunen A, Young AH, Berk M, Mondelli V. Efficacy of low carbohydrate and ketogenic diets in treating mood and anxiety disorders: systematic review and implications for clinical practice. BJPsych Open. 2023 Apr 17;9(3):e70. doi: 10.1192/bjo.2023.36. PMID: 37066662; PMCID: PMC10134254.
Guasch-Ferré M, Satija A, Blondin SA, Janiszewski M, Emlen E, O'Connor LE, Campbell WW, Hu FB, Willett WC, Stampfer MJ. Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials of Red Meat Consumption in Comparison With Various Comparison Diets on Cardiovascular Risk Factors. Circulation. 2019 Apr 9;139(15):1828-1845. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.118.035225. PMID: 30958719.
Hu, Bing et al. ”Red and processed meat intake and risk of cardiovascular disease: A two-sample Mendelian randomization study Clinical Nutrition ESPEN, Volume 60, 2024, 289 – 297.
Jokela M, Laakasuo M. Obesity as a causal risk factor for depression: Systematic review and meta-analysis of Mendelian Randomization studies and implications for population mental health. J Psychiatr Res. 2023 Jul;163:86-92. doi: 10.1016/j.jpsychires.2023.05.034. Epub 2023 May 4. PMID: 37207436.
Belinda S Lennerz, Jacob T Mey, Owen H Henn, David S Ludwig, Behavioral Characteristics and Self-Reported Health Status among 2029 Adults Consuming a “Carnivore Diet”, Current Developments in Nutrition, Volume 5, Issue 12, 2021,
Lescinsky, H., Afshin, A., Ashbaugh, C. et al. Health effects associated with consumption of unprocessed red meat: a Burden of Proof study. Nat Med 28, 2075–2082 (2022). https://doi.org/10.1038/s41591-022-01968-z
Maximova K, Khodayari Moez E, Dabravolskaj J, Ferdinands AR, Dinu I, Lo Siou G, Al Rajabi A, Veugelers PJ. Co-consumption of Vegetables and Fruit, Whole Grains, and Fiber Reduces the Cancer Risk of Red and Processed Meat in a Large Prospective Cohort of Adults from Alberta's Tomorrow Project. Nutrients. 2020 Jul 29;12(8):2265. doi: 10.3390/nu12082265. PMID: 32751091; PMCID: PMC7468967.
O'Connor LE, Kim JE, Clark CM, Zhu W, Campbell WW. Effects of Total Red Meat Intake on Glycemic Control and Inflammatory Biomarkers: A Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Adv Nutr. 2021 Feb 1;12(1):115-127. doi: 10.1093/advances/nmaa096. PMID: 32910818; PMCID: PMC7850054.
Palmer, Chris, Brain Energy. 2022.
Chanthawat Patikorn et al. “Effects of ketogenic diet on health outcomes: an umbrella review of meta-analyses of randomized clinical trials”, BMC Medicine Vol. 21, no 1, 2023. DOI:10.1186/s12916-023-02874-y
Sanders LM, Wilcox ML, Maki KC. Red meat consumption and risk factors for type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Eur J Clin Nutr. 2023 Feb;77(2):156-165. doi: 10.1038/s41430-022-01150-1. Epub 2022 May 5. PMID: 35513448; PMCID: PMC9908545.
Teicholz, Nina, The Big Fat Surprise, 2014.
Varaee H, Darand M, Hassanizadeh S, Hosseinzadeh M. Effect of low-carbohydrate diet on depression and anxiety: A systematic review and meta-analysis of controlled trials. J Affect Disord. 2023 Mar 15;325:206-214. doi: 10.1016/j.jad.2022.12.030. Epub 2022 Dec 28. PMID: 36584702.
Włodarczyk A, Cubała WJ, Stawicki M. Ketogenic diet for depression: A potential dietary regimen to maintain euthymia? Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2021 Jul 13;109:110257. doi: 10.1016/j.pnpbp.2021.110257. Epub 2021 Jan 23. PMID: 33497756.
Yancy WS Jr, Olsen MK, Guyton JR, Bakst RP, Westman EC. A low-carbohydrate, ketogenic diet versus a low-fat diet to treat obesity and hyperlipidemia: a randomized, controlled trial. Ann Intern Med. 2004 May 18;140(10):769-77. doi: 10.7326/0003-4819-140-10-200405180-00006. PMID: 15148063.
Yu HJ, Ho M, Liu X, Yang J, Chau PH, Fong DYT. Association of weight status and the risks of diabetes in adults: a systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Int J Obes (Lond). 2022 Jun;46(6):1101-1113. doi: 10.1038/s41366-022-01096-1. Epub 2022 Feb 23. PMID: 35197569.
Lisää kommentti
Kommentit